Acts 27

Paavalin merimatka Kesareasta Meliteen

1Kun oli päätetty, että meidän oli purjehdittava Italiaan, luovutettiin Paavali ja muutamia muita vankeja erään Julius-nimisen, keisarilliseen sotilasosastoon kuuluvan sadanpäällikön haltuun. 2Astuimme adramyttionilaiseen laivaan, jonka oli määrä purjehtia Aasian maakunnan rannikkopaikkoihin, ja lähdimme merelle, ja seurassamme oli makedonialainen Aristarkus Tessalonikasta. 3Seuraavana päivänä laskimme Siidoniin. Julius kohteli Paavalia ystävällisesti ja salli hänen mennä ystäviensä luo saamaan hoitoa. 4Sieltä laskeuduttuamme merelle purjehdimme Kyproksen suojaan, koska tuulet olivat vastaiset. 5Kun olimme sivuuttaneet avomerta purjehtien Kilikian ja Pamfylian, tulimme maihin Lykian Myrassa. 6Sieltä sadanpäällikkö löysi aleksandrialaisen Italiaan menevän laivan ja siirsi meidät siihen. 7Monta päivää purjehdimme hitaasti ja pääsimme vaivoin Knidon kohdalle. Mutta kun tuulelta emme päässeet sinne, purjehdimme Salmonen editse Kreetan suojaan. 8Kuljettuamme vaivalloisesti lähellä sen rantaa saavuimme erääseen paikkaan, jonka nimi oli Kauniit Satamat ja jota lähellä oli Lasaian kaupunki.

9Mutta koska oli kulunut paljon aikaa ja purjehtiminen oli jo vaarallista, sillä paastokin oli jo ohi, Paavali varoitti heitä 10ja sanoi: "Miehet, näen, että purjehtimisesta tulee aiheutumaan vahinkoa ja suurta tuhoa, ei ainoastaan lastille ja laivalle, vaan myös hengellemme." 11Mutta sadanpäällikkö uskoi enemmän perämiestä ja laivan omistajaa kuin Paavalin sanoja. 12Koska satama oli sopimaton talvehtimiseen, useimmat olivat sitä mieltä, että heidän oli sieltä lähdettävä voidakseen päästä talvehtimaan Foiniksiin, erääseen Kreetan satamaan, joka antaa lounaaseen ja luoteeseen päin.

13Kun etelätuuli alkoi puhaltaa, he luulivat pääsevänsä perille, nostivat ankkurin ja kulkivat aivan Kreetan läheltä. 14Mutta ennen pitkää syöksyi saaren yli raju tuuli, niin sanottu koillismyrsky. 15Kun laiva ryöstäytyi sen mukaan eikä voinut nousta tuuleen, jätimme sen valtoihinsa ja jouduimme tuuliajolle. 16Päästyämme erään pienen, Klauda-nimisen saaren suojaan töin tuskin saimme laivaveneen talteen. 17Vedettyään sen ylös he ryhtyivät varokeinoihin ja sitoivat veneen köysillä kiinni, ja kun he pelkäsivät ajautuvansa Syrtteihin, he laskivat ajoankkurin, ja niin he ajelehtivat. 18Mutta kun rajuilma ahdisti meitä ankarasti, he heittivät seuraavana päivänä lastin mereen, 19ja kolmantena päivänä omin käsin viskasimme mereen laivan varusteet. 20Mutta kun ei näkynyt aurinkoa eikä tähtiä moneen päivään ja kova myrsky painoi päälle, meiltä katosi viimein kaikki pelastumisen toivo.

21Kun oli oltu kauan syömättä, Paavali nousi heidän keskellään ja sanoi: "Miehet, teidän olisi pitänyt totella minua ja olla lähtemättä Kreetalta. Siten olisitte säästyneet tästä vaivasta ja vahingosta. 22Mutta nyt kehotan teitä olemaan rohkealla mielellä, sillä yksikään teistä ei huku, ainoastaan laiva. 23Sillä tänä yönä seisoi luonani Jumalan Enkeli, jonka oma olen ja jota myös palvelen, 24ja sanoi: 'Älä pelkää, Paavali, keisarin edessä sinun pitää seistä. Katso, Jumala on lahjoittanut sinulle kaikki, jotka purjehtivat kanssasi.' 25Olkaa sen tähden rohkealla mielellä, miehet, sillä minulla on se usko Jumalaan, että niin käy, kuin minulle on puhuttu. 26Mutta jollekin saarelle meidän täytyy ajautua."

27Kun tuli neljästoista yö ajelehtiessamme Adrianmerellä, merimiehistä tuntui keskiyön aikaan, että lähestyttiin jotakin maata. 28Luodattuaan he huomasivat syvyyden olevan kaksikymmentä syltä, ja vähän matkaa kuljettuaan he taas luotasivat ja huomasivat syvyyden viideksitoista syleksi. 29He pelkäsivät meidän ajautuvan karille, laskivat laivan perästä neljä ankkuria ja toivoivat päivän tulevan. 30Mutta merimiehet yrittivät paeta laivasta ja laskivat veneen mereen sillä tekosyyllä, että muka aikoivat keulapuolesta laskea ankkureita. 31Silloin Paavali sanoi sadanpäällikölle ja sotilaille: "Jos nuo eivät pysy laivassa, te ette voi pelastua." 32Silloin sotamiehet hakkasivat poikki veneen köydet ja antoivat sen pudota.

33Ennen päivän tuloa Paavali kehotti kaikkia nauttimaan ruokaa, sanoen: "Tänään olette jo neljättätoista päivää odottaneet ja olleet syömättä ettekä ole ottaneet mitään ruokaa. 34Sen tähden kehotan teitä nauttimaan ruokaa, sillä se on tarpeen pelastuaksenne, sillä yhdeltäkään teistä ei hiuskarvakaan katoa päästä." 35Tämän sanottuaan hän otti leivän ja kiitti Jumalaa kaikkien nähden, mursi ja alkoi syödä. 36Silloin kaikki tulivat rohkealle mielelle, ja he ottivat ruokaa. 37Meitä oli laivassa kaikkiaan kaksisataa seitsemänkymmentä kuusi henkeä. 38Kun he olivat tulleet ravituiksi, he kevensivät laivaa heittämällä vehnän mereen. 39Päivän tultua he eivät tunteneet maata, mutta huomasivat lahden, jossa oli sopiva ranta. Siihen he päättivät, jos mahdollista, laskea laivan. 40Nostettuaan ankkurit he antoivat niiden painua. Samalla he päästivät peräsinten köydet, nostivat keulapurjeen tuuleen ja ohjasivat rantaa kohti. 41Mutta he joutuivat karille ja laiva törmäsi siihen. Keula tarttui kiinni ja jäi liikkumattomaksi, mutta laivan perä hajosi aaltojen voimasta.

42Mutta sotilailla oli aikomus tappaa vangit, ettei kukaan karkaisi uimalla. 43Mutta sadanpäällikkö, joka tahtoi pelastaa Paavalin, esti heitä ja käski uimataitoisten ensiksi heittäytyä veteen ja lähteä maihin 44ja sitten muiden, kenen laudoilla, kenen laivankappaleilla. Näin tapahtui, ja kaikki pelastuivat maihin.